Rakkaus ei ole tunne, vaan verbi

Löysin netistä todella hienon artikkelin. En ehdi nyt kääntää sitä, mutta pyrin kääntämään sen jossain vaiheessa. Yritän muutenkin saada tälle sivulle asiat yleisesti suomen kielellä, sillä rocd:sta on kaikki tieto englanniksi, ja ne jotka eivät sitä osaa, eivät myöskään saa niin hyvin apua.

"He Didn't Love His Wife But He Still Married Her. Sounds Wrong But I Agree With Him

Elad realized he didn't love his wife and wrote a public letter about his feelings. After I saw it, I'm totally with him. He writes:

''I'm a ridiculous, emotional, over-sentimental sap. I guess that's why I told my wife I loved her on our second date.

I had tried really hard up to that point to hold it back, honestly. I wanted to tell her on the first date, but I knew that would probably be weird.

I still remember her reaction. She kind of gave me this half-shy, half-amused smile. Then she nodded and looked off into the sky.

I wasn't heartbroken by the response. I think part of me recognized that she was much smarter and more modest than me.

But as time has gone on, I also realized that she knew something that I didn't.

Our dating period lasted a very short time. After two months of dating, we were engaged. Three months after that, we were married.

And that whole time I was swooning. This fire was burning in me, a fire that burned just like that second date: I was in love.

But then we got married, and everything changed.

Marriage, quicker than I was ready for, did this thing: it started sucking away that emotion.

I tried so hard to keep that fire going, to keep that emotion alight, but it got harder and harder.

I mean, how you can feel that burning love when you're sitting at the table discussing how to use the last twenty dollars in your bank account?

How can you feel it when you get into an argument?

How can you feel it when you think it makes perfect sense to put your socks on the floor after you're done with them, and she has this crazy idea that they need to go in the laundry basket?

There was no way I could keep that dating fire burning as practicality invaded our lives.

And at first, it drove me nuts. That emotion meant love! That excitement was how I knew I cared for her! But suddenly, life was this grind. Even when I was with her. ESPECIALLY when I was with her.

And even worse, it seemed that the harder I tried to be sentimental and lovey-dovey, the less it was reciprocated.

But it wasn't that she wasn't giving me love, it just seemed to come at different times.

Like, when I offered to do the dishes. Or make dinner after she had a hard day. Or, once we had a daughter, when I shared the responsibility of watching over her.

I don't think I noticed this consciously for a while. It just kept happening.

But I think it had an effect on me. Because as our marriage progressed, I found myself offering to help out around the house more and more.

And after each time, there would be this look she would give me. This look of absolute love. One that was soft and so beautiful.

It took me longer than I care to admit to understand what was happening.

But eventually it became clear. Through giving, through doing things for my wife, the emotion that I had been so desperately seeking naturally came about. It wasn't something I could force, just something that would come about as a result of my giving.

In other words, it was in the practicality that I found the love I was looking for.

And what was even more interesting was that once I realized this on a conscious level, and started trying to find more opportunities to give, the more we both, almost intuitively, became lovey-dovey.

And now, as I'm a bit older and a bit more experienced with this relationship, I've finally come to realize something. Something I haven't wanted to admit for a long time, but is undeniable.

I didn't love my wife on that second date.

I didn't love her when we got engaged.

I didn't even love her when we got married.

Because love isn't an emotion. That fire I felt, it was simply that: emotional fire. From the excitement of dating a woman I felt like I could marry. But it wasn't love.

No, love isn't an emotion or even a noun. It's a verb. Better defined as giving. As putting someone else's needs above your own.

Why wasn't I getting reciprocal lovey-doveyness when we were first married? Because it wasn't for her. It was for me. An emotion I had in my chest.

And even when I let it out of my chest, it wasn't love.

Being sappy isn't love. Telling someone you love them doesn't mean that you do.

And that's why my wife just gave me that half-smile. She knew, even if I didn't, what love really is.

And now that I've tried to change the way I look at love, the more I become shocked at the messages of love I had gotten when I was younger.

From Disney movies to my favorite shows like 'The Office' to practically every pop song released, love is constantly sold as an emotion we have before we're married. An emotion that, once had, somehow magically stays within a marriage forever.

I can't imagine a bigger lie.

We all deserve better. It's time that we changed the conversation about love. It's time that we redefine it.''

Lots of us probably have expectations of love like how Elad had before he married his wonderful wife - whether you had or not, we can all learn from Elad's words and show true love to each other. You can see mroe of Elad's inspirational writing at his website: http://popchassid.com/

If you agree with Elad's words, please share this with your friends today."

Consciouss transitions - nettisivusto!



Minä ja moni muu on saanut suuren avun terapeutti Sheryl Paulin nettisivustosta "Consciouss transitions", jossa keskitytään elämän suuriin muutoksiin ja siirtymiin kuten avioliittoon, lapsen saamiseen jne.

Hän kirjoittaa myös paljon ahdistuksesta parisuhteessa ja hänellä on hienoja ratkaisuja siihen. Yritän jossain vaiheessa kääntää jonkun hänen artikkeleistaan.



http://conscious-transitions.com/the-initiation-of-relationship-anxiety/

OCD-aivot 

 Vaikuttaa siltä, että rocd:ta sairastavalla on yleisesti paljon ongelmia  hyväksymisen ja tietoisen läsnäolon kanssa – ja kuinka käyttää sitä niin, ettei samaistu ajatuksiin. Iso osa on sen ymmärtäminen, miksi ei pitäisi samaistua ajatuksiin. Kun todella tiedostat tämän, uskon että voit aloittaa parantumisesi.

On ainakin 2 tai 3 tapaa jakaa aivot. Jotkut ovat ehkä psykologian tunnilla tulleet tutuksi termien "liskoaivot" ja "nisäkäsaivot" kanssa. Selkeämpi selitys voisi olla, että toista osaa aivoista voit hallita ja toista et voi hallita.

Sinä et voi kontrolloida sitä osaa aivoistasi, jotka ovat TUNNEAIVOT ja LISKOAIVOT . Sinä taas voit kontrolloida AJATTELU-osaa aivostasi, opettaen sille miten reagoida tunne- ja liskoaivoihin. Ja niinkuin kaikki oppi vie tämä myös oman aikansa.

ROCD:ssa suurin osa tapahtuu aivojen osissa, joita EMME VOI KONTROLLOIDA. Eli yritys käyttää ajatteluaivojamme selivttää tämän "kuritonta" osaa aivoistamme ei tule onnistumaan. Ne- tunne- ja liskoaivot eivät vastaa logiikkaan kovinkaa hyvin. Suurimman osan ajasta et ole ole edes tietoinen, että ne ovat olemassa. Eli yrittää sulkea joku, jota et edes näe, kuule tai ymmärrä mitä yrität selittää on totaalista ajanhukkaa. Oikeastaan se vain pahentaa tilannettasi. 

Sinun lisko- ja nisäkäsaivosi suurimmassa osassa tapauksissa ohittavat ajatteluaivosi. Jos tämä ei olisi totta, sitten voisit lopettaa ahdistuksesi nappia painamalla. Mutta et voi. Ainoa asia mitä voit tehdä on vähentää vastaustasi näihin ärsykkeisiin ja ajan mittaan tämä kouluttaa muita aivojen osiasi.

Tämä voi olla hiema vaikea ymmärtää, mutta tässä hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan:

Kolmen eri aivojenosien dialogi:

Liskoaivot – “ Minun on parasta olla varuillani. Täällä on joku pahasti vialla. Miksi koen ahdistusta? Minun täytyy paeta, tämä tuntuu epämukavalta. Vatsaani sattuu. Paras laukaista hälytin"  Lähettää viestin tunneavioille 

Tunneaivot – ”Miksi en tunne mitään (rakkautta)? Mistä tuo ahdistus tulee?" - lähettää viestin ajatteluaivoille.

Ajatteluaivot – ” Hmm, parisuhteessani täytyy olla joku vika, koska en tunne rakkautta tai rakastumista.  - Lähettää viestin liskoaivoille 

Huomaatko tämän noidankehän? Kaikkein paras tietoisen läsnäolon vastaus tähän olisi:

Ajatteluaivot - ” Tämä on kokemukseni tällä hetkellä. Se vain on.”- Lähettää viestin liskoaivoille.

Tämä viimeisin vastaus ei vaadi minkäänlaista ylianalysointia ( joka ruokkii lisko- ja nisäkäsaivoja) vakuuttelua tai ymmärrystä. Käytännössä tarkoitus on saada se osa aivoistamme jota emme voi kontrolloida olemaan vähemmän ahdistunut ja hälyttää laukaisimen joka kerta. 

Hyvä uutinen on, että tämä toimii! Huono uutinen on, että tämä vie aikaa. Sinun täytyy mennä sama prosessi läpi useita kertoja, että voit alkaa nändä parannusta.

p.s. tässä hyvä linkki aiheesta englanniksi:

 http://copingskills4kids.net/Emotional_Coping_Brain.html

Kuinka pitkäÄn kestää parantua rocd:sta?

On mahdotonta arvioida, kunka kauan kestää parantua rocd:sta tai ainakin saada oireet helpottumaan.  Jollekin se kestää 6 kk, vuosi tai koko elämä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Millä on väliä, on se että opimme elämään rocd:n kanssa ja että opimme nauttimaan parsiuhteestamme. 

Sitten, tärkeä kysymys kuuluu "mitä minun täytyy tehdä voidakseni nauttia parisuhteestani kunnolla?" Minun kokemuksestani on olemassa kolme erilaista strategiaa, jotka voimme adaptoida rocd:ssa . Tällä tarkoitan ahdistuksen lieventymistä ja rocd-oireiden parannusta.

Lyhytaikaiset ratkaisut ( etsien välitöntä helpotusta

• Juosta pakoon ja vältellä
• Ajatusten pois työntämistä ( ei suositella ptikäaikaisesti) 
• Huoliaika (ei suositella pitkäaikaisesti)
• Huomio muualle
• Hengitysharjoitukset

Vähän pidemmät ratkaisut ( Etsien parempaa ymmärrystä rocd:sta ja ajatteluprosessista)

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)
• Hyväksymisterapia (ACT)
• Lääkehoito ahdistukseen ja masennukseen

Pitkäaikaset ratkaisut (siedätyshoito)

• Altistusterapia
• Tietoisen läsnäolo (Mindfulness)

Valheita ja lisää rocd valheita 

ROCD aivot on kuin Pinokkio. Se tykkää kertoa valheen ja siellä täällä lähettämällä vääriä viestejä. Ainoa ero on, että nenämme ei kasva ja se tekee vaikeaksi erottaa valheet. Joskus voimme nähdä nenän kasvavan, kun ahdistuksemme nousee...

ROCD aivomme lempi valheita ovat mm:

"Jos olen viehättyt muista ihmisistä, niin silloin en rakasta poika-/tyttöystävääni" - Fyysinen vetovoima ja viehättyminen on osa ihmisenä olemista. Se ei ole mikään nappi, jonka voi painaa päälle ja pois. Valintamme on rakastaa puolisoamme.

"Jos löydän oikean ihmisen, en koe enää ahdistusta"- Toinen ihminen ei voi aiheuttaa ahdistusta. Se johtuu aivoistamme ja miten ne tulkitsevat mahdollisen vaaran.

"Tunnen aina ahdistusta poika-/tyttöystäväni lähellä, se täytyy tarkoittaa että parisuhteessamme on jotain vikaa" - vastaus tähän on sama kun edellisessä

"En tunne enää mitään, sen täytyy tarkoittaa etten rakasta häntä“- Ihastumisen tunne haihtuu jonkin ajan jälkeen. Tämän lisäksi ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen joka on hyvin ahdistunut kokee olonsa henkisesti turraksi, eikä kykenee tunemaan positiivisia tunteita.

"Miksen tunne enää sitä erityistä tunnetta. Ehkä tämä ei ole enää oikein."
- Halu tuntea tietyllä tavalla ei ole realistista. Esim. ensisuudelma ei ole sama asia, kun tuhannes suudelma.

Ja paljon lisää....

Näissä valheissa on ainoastaan yksi totuus. Aivosi haluaa pitää kiini märehtimisestä ja analysoimisesta. Tämä ei tule ratkaisemaan rOCD ongelmaasi, se vain pahentaa sitä. Ainoa tapa voida paremmin on pysäyttää tämä kierre. 

TOSI RAKKAUS ON VALINTA

Yksi asia mitä Hollywood ei kerro meille, on se että tosi rakkaus on valinta. Tunteet tulevat ja menevät. Se on biologinen asia.  Me emme voi odottaa tuntevamme "rakkautta" 24/7. Yksi lempi ilmaisustani on " Valitse rakkautesi ja rakasta valintaasi". Mieti sitä hetki.

Me emme pysty valitsemaan miten tunnemme, koska se on bilologinen prosessi. Ihastuminen ja fyysinen vetovoima on bilogian tulos. Mutta me voimme valita milloin, ketä ja miten rakastamme. Se on valinta. Minulla kesti pitkä aika ymmärtää ja tiedostaa tämä asia. Meidät on opetettu uskomaan, että fyysinen vetovoima tai ihastuminen= rakkaus. Yhteiskunta ja media on luonut tämän kuvan rakkaudesta. 
Mieti hetki kysymystä: Miten voin todella rakastaa toista ihmistä, jos en todella tunne häntä?

Jos ajattelemme että "täydellinen" parisuhde kuuluu tuntua vain hyvältä ja sinun kuuluisi tuntea jatkuvaa ihastumisen tunnetta toiseen ihmiseen, niin mikään parisuhde ei tule olemaan sinulle tarpeeksi hyvä. 

Tähän ei ole mitään taianomaista vastausta. Ota rauhassa ja rauhoita myös aivosi ylitilasta...silloin vasta pystyt menemään eteenpäin.

ENSIMMÄINEN KIRJA ROCD:STA JULKAISTU!

Relationship OCD:n kirjoittaja Bruno Ping on kirjoittanut kirjan rOCD:sta "Love me, Love me not". Se on ostettavissa itunesista tästä linkistä:

https://itunes.apple.com/us/book/love-you-love-you-not/id803442922?ls=1&mt=11

Ja sitä ennen on myös kirjoitettu kirja "Sleeping with rocd", joka on kirjoitettu rOCD.sta sairastavan kumppanille ja läheisille. Sen saa ladata nyt ilmaiseksi.


http://www.sleeping-with-rocd.com/

Valitettavasti nämä molemmat on englanniksi. Toivottavasti jonain päivänä ne voitiaisiin kääntää suomeksi.

 PUNNITSE VAIHTOEHTOSI

ROCD:ssa ihmiset tykkäävät velloa oireissaan ja käydä läpi mielessään uudestaan ja uudestaan erilaisia kauhuskenaarioita. Teemme tätä sen toivossa, että löyäisimme vastauksen, jonkun jota emme ole ennen tulleet ajatelleeksi. Ja tämä senkun jatkuu ja jatkuu...Tämä ei ole kovin hyvä tapa  jos haluat voida paremmin. Todellisuudessa sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa:

Vaihtoehto 1 - Jatka samaa mitä olet tähänkin asti tehnyt -> märehdi ongelmassa ja lisää tulta pesään.

Tämä on vaihtoehto, jonka osaamme parhaiten. Jatkuvaa ajatuksten pohtimista, analysointia, joka aiheuttaa lisää ahdistusta ja kehää, jolle ei näy loppua. Tämä todella pahentaa rOCD:ta. Se voi luoda uusia kompulsioita kuten tunteittensa jatkuvaa tarkkailua. Tämä ei pidemmän päälle ole hyväksi, koska se tekee meidät aina vain ahdistuneemmiksi, masentuneiksi ja tunne tasolla olo voi olla hyvinkin turta. Mutta siitä huolimatta jatkamme sitä. Siksi kutsuisinkin sitä pakkomielteeksi.

Vaihtoehto 2 - Yritä toista tapaa –> sitoudu muuttamaan ja katkaitsemaan rOCD:n noidankehä.

Voidaksemme paremmin, meidän täytyy kokeilla erilaista lähestymistapaa. Ensimmäinen askel on sitoutua muuttamaan omia käyttäytymismalleja, ajatuksia ja toimintoja.  Meidän on helppo saada tarvittavat työkalut sen tekemiseen, mutta jos emme sitoudu päivittäiseen muutokseen, emme koskaan pääse tavoitteeseemme. Kaikkein vaikein osa muutosprosessissa on juuri sitoutuminen. Sinun täytyy olla hyvin vahvatahtoinen, että pystyt tekemään sen. Se johtuu siitä, että se tulee viemään aikaa saavuttaaksesi tuloksia, ja kaikki mitä kokeilet, ei välttämättä tule toiminmaan. Jotkut asiat voivat auttaa nopeastikkin, toiset taas hitaammin. Tämän hyväksyminen on tärkeintä sitoutumisessa.

Harjoitus:

Pystytkö identifoitumaan ajatuksiisi, toimintoihin ja käyttäytymismalleihin, jotka pahentavat rOCD oireitasi ja  rOCD:n aiheuttamaa noidankehää?

Pystytkö tunnistamaan positiivisia tapoja onnistua katkaisemaan kierre?

Missä olet paranemisprosessisasi juuri nyt?

Iso osa rOCD:sta paranemiseen liittyy paranemissuunnitelman tekeminen. Ennen kun aloitamme paranemisprosessin, meidän täytyy ymmärtää missä vaiheessa prosessia olemme juuri nyt. Syy, minkä takia tämä täytyy tehdä, on yksinkertainen; Se auttaa meitä valitsemaan seuraavan askeleen. Kaikki eivät ole samassa vaiheessa paranemisprosesissaan. Kaikilla rOCD:stä kärsivällä ei ole yhtälaista ymmärrystä siitä, miten tämä sairaus tomii ja kuinka todella pystyä elää sen kanssa. 

Ei ole välttämättä kovin helppo määrittää sitä, missä vaiheessa olet, mutta tässä muutamia vinkkejä sen selvittämiseen:

1. Ottaa selvää rOCD:sta

2. Selvittää onko minulla rOCD

3. Hyväksyä rOCD

4. Sitoutua päivttäiseen muutokseen

5. Oppia ja kehittää uusia selviytymisstrategioita

6. Mennä eteenpäin rohkeudella ja kärsivällisyydellä

7. Hyväksyä epävarmuus  ja epätietoisuus elämässä 

Näyttää siltä, että moni jää jumittamaan nmr. 2 kohtaan "selvittää onko minulla rOCD". Pahinta siinä on se, ettei moni edes tajua sitä. Luultavasti epäilet sitä jatkuvasti ja yrität kuumeisesti löyää siihen todisteita. OCD on valitettavasti "epäilytauti" ja varmuutta siitä et tule saamaan. Vaikkei sinulla olisikaan rOCD:ta, luultavasti kärsit ahdistuksesta ja mahdollisesti jostain muusta, joka kaipaa myös apua ja hoitoa.

Pystytkö arvioimaan missä kohtaa sinä olet?