KYSYTYIMMÄT KYSYMYKSET ROCD:SSA

ROCD:Sta kärsivillä on useinmiten hyvin samankaltaisia ajatuksia ja kysymyksiä mielessään. Vuosien keskustelupalstoilla oleminen ja englanninkielisen blogin lukemisesta selvisi yleisimmät kysymykset, joita ihmiset, joilla on ROCD kysyvät.

Kuinka tiedät, että minulla on ROCD, eikä se, että en enää rakasta kumppaniani?

Tämä on kaikkein yleisin kysymys.

Ensinnäkin, haluan painottaa, etten ole terapeutti, olen vain joku, joka on mennyt läpi hyvin rankan ROCD-vaiheen ja onnistunyt löytämään apua ja helpotusta sen kanssa elämiseen. Haluan tehdä tämän selväksi,koska minusta se on reilu asia tehdä. Kannustan teitä ehdottomasti etsimään myös ammattiapua ja jos siihen ei ole taloudellista mahdollisuutta, niin lukemaan hyvää kirjallisuutta, joka todella uttoi minua (bloggaan myöhemmin kirjasuosituksia). Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että otat henkilökohtaisen vastuun paranemisestasi!

Toiseksi, tärkein sairaudessasi on OCD-osuus, ei parisuhtde-osuus. Jokainen kyseenalaistaa joskus parisuhdettaan, varsinkin jos suhde on stressinalaisena. Mutta ero “tavallisen” ihmisen ja OCD-ihmisen välillä on se, että kysyeenalaistamisesta tulee pakkomielle. “Tavallinen” ihminen pystyy pysäyttämään luupin ja kyseenalaistamisen. ROCD-ihminen ei pysty. Eli jos et pysty pysäyttämään pakkomiellettäsi, tunteitasi jne, hyvin suurella todennäköisyydellä sinulla on ROCD.

Kolmanneksi, vallalla tuntuu olevan hireän suuri väärinkäsitys, että rakkauden tason pitäisi pysyä samana parisuhteessa. Joinain päivinä olet väsynyt ja et pysty tuntemana rakkautta. Toisina päivinä tunnet ihan päinvastoin. Jos uskot, että olemisesi kumppanisi kanssa perustuu vain tunteillesi, olet tipppunut “Hollywood”-ansaan – löytämällä “sen oikean”olet aina onellinen ilman minkäänlaista työtä itsesi ja suhteesi eteen.

Neljänneksi, olemalla “oikeassa” parisuhteessa on ennemminkin olla itse “se oikea” ihminen, kun olemalla “sen oikean” kanssa. Jos jaat suurimman osan samoista arvoista, olette molemmat valmiita tekemään töitä onnellisuutenne eteen ja suhteessa ei ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa, luultavasti olet jo “oikeassa” parisuhteessa. Edelleen, kyse on enemmänkin valinnasta kun mistään muusta. Voitte molemmat päättää olla onnellisia. “Erilleen ajatutuminen” tarkoittaa ennemminkin sitä, että suhdetta ei ole “ravittu” tarpeeksi, kun että  et ole “sen oikean” kanssa.

Miksi en pysty lopettamaan kyseenalaistamista parisuhteestani?

Tämä on juuri se pakkomielteinen osuus sairautta. Ei ole helppoa laittaa OCD:ta “päältä pois”. Joksus se tarvitsee lääkitystä, joskus vain terapiaa. Se tuntuu pahenevan, kun ihminen on masentunut tai ahdistunut. Eli parantaaksesi OCD:ta, se vaatii myös ahdistuksen ja masennuksen hoitamista.

Miksi en pysty tuntemaan niinkuin ennen vaikka haluaisin tuntea niinkuin ennen?

Liiallisella ajattelulla on jännä vaikutus aivoihin. Tunteesi ehtyvät. On paljon vaikeampi tuntea mitään. Kun tunnemme masennusta, on hyvin vaikea tuntea mitään muuta.Me vain olemme alamaissa.Toinen puoli kolikosta on se, että mitä enenmmän haluat tuntea, sitä tietoisemmaksi tulet siitä, ettei tunne ole siellä. Tämä vain lisää sitä noidankehää, jossa et pysty tuntemaan ja ahdistuksesi pahenee. Tunteaksesi taas jotain, meidän täytyy lopettaa haluta tunteittemme olevan läsnä ja lopettaa liiallinen ajattelu. (hyväksymmällä ajatukset)

 Miksi minun on niin vaikea uskoa, että minulla voisi olla ROCD?

OCD tunnetaan myö “epäilytautina”. Kun luulemme löytäneemme “vastauksen”, aivomme yrittää löytää poikkeuksen vastauksellemme. Näin aivot tekevät, kun ihminen on ahdistunut. Se etsii mahdollisia vaaran merkkejä.

Miten voin voida paremmin?

Voidaksesi paremmin, saatat tarvita konsultaatiota psykiatrin kanssa lääkityksestä, tarvitsetko sitä vai et. Terapiaa, oppiaksesi erillaisia työkaluja ROCD:n kanssa elämiseen. Mutta kaikkein tärkeinpänä SITOUTUMISTA sinun puoleltasi, ettet anna periksi. Joskus oikean lääkkeen ja terapeutin löytminen tapahtuu hetkessä, joskus myöhemmin..

Miksi en pysty olemaan varma oikeen mistään?

Haluta tuntea jotain on osa OCD:ta. Se piinaa isäntäänsä. Tässä mielestäni eras hyvä lainaus:

“ There is no such thing as absolute certainty, but there is assurance sufficient for the purposes of human life.

John Stuart Mill

Tulenko koskaan tuntemana oloani normaaliksi ja paranemaan ROCD:sta?

Kyllä, jos olet valmis siirtymään fokusoimasta ratkaisuihin, eikä itse onglemaan.

3 asiaa, jota on hyvä välttää paranemisprosessissasi

Ajattelin, että kun annan ihmisille työkalut, he pystyisivät "fiksaamaan" ongelmansa. Ehkä se oli hieman naivia minulta, koska sinun täytyy vielä oppia, miten käyttää niitä työkaluja. Tämä on vaikeaa ilman koulutettua terapeuttia ja hänen antamaa palautettaan paranemisprosessistasi. Mutta minä en ole terapeutti. Ninpä minä voin vain jakaa sen, minkä olen itse oppinut. Haluaisin jakaa 3 asiaa, joita ei pitäisi tehdä. Kolme yleisintä virhettä ihmiset tekevät(ja mitä minä olen tehnyt), kun he yrittävät voida paremmin:

1 – Ajatella, että voit ratkaisa ROCD- ongelmasi mielelläsi.

“ Jos vain pystyisin selvittämään, että rakastanko kumppaniani, niin pääsisin tästä tilanteesta pois." Ja näin jatkat samaa rataa, ajattelet tuntikausia, analysoit tilanteita ja tunteitasi jne jne...viikot kuluvat, kuukaudet ja jopa vuodet. Putoat aina uudestaan samaan kuiluun, jota aivosi sinulle tekevät.

No.2 – Ymmärtämättä sen eroa, että kyse ei ole parisuhteestasi ("R") vaan OCD:sta.

Ei ole olemassa taijanomaista vastausta, miten voittaa ROCD. Itseasiassa pahinta mitä voit tehdä, on yrittää "fiksata" parisuhteesi ("the R") OCD:n sijasta. KAIKILLA ihmisillä on parisuheeseen liittyviä epäilyjä, ongelmia ja kysymyksiä. Hyviä ja huonoja hetkiä. Sinä yrität ratkaista sen osan sinusta, joka on normaalia. Kaikilla ihmisillä ei ole OCD:ta. Tämä on se puoli, joka sinun pitäisi yrittää ratkaista.  OCD puoli. Se puoli, joka on aiheuttanut sinulle ahdistusta ja turtana olemista, kuihduttanut tunteesi ja olevan negatiivinen elämässäsi. Parisuhteesi ("the R") oli se puoli, joka toi sinulle onnellisuutta ja iloa.

No.3 – Et haasta tarpeeksi itseäsi, vaan ajattelet, että on tulossa se "ahaa"-hetki ja sitten kaikki on hyvin.

Toistan itseäni. Ei ole olemassa taijanomaista vastausta ROCD:een. Se ottaa paljon aikaa ja päivittäistä työtä sinun puoleltasi. Itse tiedän vain kaksi ratkaisua: lääkitys ja terapia (mm. CBT/ERP/Mindfulness) . Jotkut tarvitset molempia, joskus eivät.

On vuosi 2014. Haasta itsesi parantamaan ainakin 1% ROCD:stasi. Yksi askel kerrallaan. Ole käsivällinen itsesi kanssa. Asiat tulevat paranemaan! Minä olisin menettänyt upean kumppanini jos olisin antanut ROCD:n pilata parisuhteeni. Se melkein tapahtui, mutta kumppanini seisoi rinnallani keskellä hulluuttani. 

Haastan sinut vuonna 2014

1) Lue tämän blogin neuvoja ja ota selvää ROCD:sta hyvistä lähteistä kuten rocd.net ja relationshipocd.com. Tai kirjoita minulle. Yritä opettaa aivosi uudenlaiselle ajattelulle. Mutta ole myös armollinen itsellesi.

2)  Yritä tuoda mindfullnessia elämääsi esimerkiksi menemällä jollakin mindfullnesskurssille tai kuuntelemalla näitä levyjä, mitä linkitän tähän. Ne ovat valitettavasti englanniksi, mutta youtubesta löydät myös suomeksi Tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksia.

https://www.dropbox.com/sh/e8o62697l6x1mwy/ofHiFWKWBh/Mindfulness%20Mark%20Williams

Haluaisin kovasti, että joku teistä kirjoittaisi "vierailijan artikkelin" tähän blogiin 3 kuukauden sisällä. Olen iloinen jos voin auttaa sinua siinä. En voi pakottaa ketään siihen, sinun täytyy tehdä se itse. Mutta sinä voit voida paljon paremmin, kunhan vältät näitä kolmea virhettä.

Tässä on video mindfullnesista:

http://www.ted.com/talks/andy_puddicombe_all_it_takes_is_10_mindful_minutes.html?utm_source=Web&utm_medium=twitter

Posted in Negative behaviours, Week #8 . 32 Comments

ROCD- työpaja Lontoossa 19-20.6

19-20.6 Lontoossa järjestetään ROCD - työpaja. Terapeuttina toimii India Haylor,  jolla on myös itsellä OCD ja hän on Lontoon OCD-centerin perustaja.
SUOSiTTELEN! 

http://www.eventbrite.co.uk/e/recover-from-relationship-ocd-workshop-tickets-11824024977

Rakkaus ei ole tunne, vaan verbi

Löysin netistä todella hienon artikkelin. En ehdi nyt kääntää sitä, mutta pyrin kääntämään sen jossain vaiheessa. Yritän muutenkin saada tälle sivulle asiat yleisesti suomen kielellä, sillä rocd:sta on kaikki tieto englanniksi, ja ne jotka eivät sitä osaa, eivät myöskään saa niin hyvin apua.

"He Didn't Love His Wife But He Still Married Her. Sounds Wrong But I Agree With Him

Elad realized he didn't love his wife and wrote a public letter about his feelings. After I saw it, I'm totally with him. He writes:

''I'm a ridiculous, emotional, over-sentimental sap. I guess that's why I told my wife I loved her on our second date.

I had tried really hard up to that point to hold it back, honestly. I wanted to tell her on the first date, but I knew that would probably be weird.

I still remember her reaction. She kind of gave me this half-shy, half-amused smile. Then she nodded and looked off into the sky.

I wasn't heartbroken by the response. I think part of me recognized that she was much smarter and more modest than me.

But as time has gone on, I also realized that she knew something that I didn't.

Our dating period lasted a very short time. After two months of dating, we were engaged. Three months after that, we were married.

And that whole time I was swooning. This fire was burning in me, a fire that burned just like that second date: I was in love.

But then we got married, and everything changed.

Marriage, quicker than I was ready for, did this thing: it started sucking away that emotion.

I tried so hard to keep that fire going, to keep that emotion alight, but it got harder and harder.

I mean, how you can feel that burning love when you're sitting at the table discussing how to use the last twenty dollars in your bank account?

How can you feel it when you get into an argument?

How can you feel it when you think it makes perfect sense to put your socks on the floor after you're done with them, and she has this crazy idea that they need to go in the laundry basket?

There was no way I could keep that dating fire burning as practicality invaded our lives.

And at first, it drove me nuts. That emotion meant love! That excitement was how I knew I cared for her! But suddenly, life was this grind. Even when I was with her. ESPECIALLY when I was with her.

And even worse, it seemed that the harder I tried to be sentimental and lovey-dovey, the less it was reciprocated.

But it wasn't that she wasn't giving me love, it just seemed to come at different times.

Like, when I offered to do the dishes. Or make dinner after she had a hard day. Or, once we had a daughter, when I shared the responsibility of watching over her.

I don't think I noticed this consciously for a while. It just kept happening.

But I think it had an effect on me. Because as our marriage progressed, I found myself offering to help out around the house more and more.

And after each time, there would be this look she would give me. This look of absolute love. One that was soft and so beautiful.

It took me longer than I care to admit to understand what was happening.

But eventually it became clear. Through giving, through doing things for my wife, the emotion that I had been so desperately seeking naturally came about. It wasn't something I could force, just something that would come about as a result of my giving.

In other words, it was in the practicality that I found the love I was looking for.

And what was even more interesting was that once I realized this on a conscious level, and started trying to find more opportunities to give, the more we both, almost intuitively, became lovey-dovey.

And now, as I'm a bit older and a bit more experienced with this relationship, I've finally come to realize something. Something I haven't wanted to admit for a long time, but is undeniable.

I didn't love my wife on that second date.

I didn't love her when we got engaged.

I didn't even love her when we got married.

Because love isn't an emotion. That fire I felt, it was simply that: emotional fire. From the excitement of dating a woman I felt like I could marry. But it wasn't love.

No, love isn't an emotion or even a noun. It's a verb. Better defined as giving. As putting someone else's needs above your own.

Why wasn't I getting reciprocal lovey-doveyness when we were first married? Because it wasn't for her. It was for me. An emotion I had in my chest.

And even when I let it out of my chest, it wasn't love.

Being sappy isn't love. Telling someone you love them doesn't mean that you do.

And that's why my wife just gave me that half-smile. She knew, even if I didn't, what love really is.

And now that I've tried to change the way I look at love, the more I become shocked at the messages of love I had gotten when I was younger.

From Disney movies to my favorite shows like 'The Office' to practically every pop song released, love is constantly sold as an emotion we have before we're married. An emotion that, once had, somehow magically stays within a marriage forever.

I can't imagine a bigger lie.

We all deserve better. It's time that we changed the conversation about love. It's time that we redefine it.''

Lots of us probably have expectations of love like how Elad had before he married his wonderful wife - whether you had or not, we can all learn from Elad's words and show true love to each other. You can see mroe of Elad's inspirational writing at his website: http://popchassid.com/

If you agree with Elad's words, please share this with your friends today."

Consciouss transitions - nettisivusto!



Minä ja moni muu on saanut suuren avun terapeutti Sheryl Paulin nettisivustosta "Consciouss transitions", jossa keskitytään elämän suuriin muutoksiin ja siirtymiin kuten avioliittoon, lapsen saamiseen jne.

Hän kirjoittaa myös paljon ahdistuksesta parisuhteessa ja hänellä on hienoja ratkaisuja siihen. Yritän jossain vaiheessa kääntää jonkun hänen artikkeleistaan.



http://conscious-transitions.com/the-initiation-of-relationship-anxiety/

OCD-aivot 

 Vaikuttaa siltä, että rocd:ta sairastavalla on yleisesti paljon ongelmia  hyväksymisen ja tietoisen läsnäolon kanssa – ja kuinka käyttää sitä niin, ettei samaistu ajatuksiin. Iso osa on sen ymmärtäminen, miksi ei pitäisi samaistua ajatuksiin. Kun todella tiedostat tämän, uskon että voit aloittaa parantumisesi.

On ainakin 2 tai 3 tapaa jakaa aivot. Jotkut ovat ehkä psykologian tunnilla tulleet tutuksi termien "liskoaivot" ja "nisäkäsaivot" kanssa. Selkeämpi selitys voisi olla, että toista osaa aivoista voit hallita ja toista et voi hallita.

Sinä et voi kontrolloida sitä osaa aivoistasi, jotka ovat TUNNEAIVOT ja LISKOAIVOT . Sinä taas voit kontrolloida AJATTELU-osaa aivostasi, opettaen sille miten reagoida tunne- ja liskoaivoihin. Ja niinkuin kaikki oppi vie tämä myös oman aikansa.

ROCD:ssa suurin osa tapahtuu aivojen osissa, joita EMME VOI KONTROLLOIDA. Eli yritys käyttää ajatteluaivojamme selivttää tämän "kuritonta" osaa aivoistamme ei tule onnistumaan. Ne- tunne- ja liskoaivot eivät vastaa logiikkaan kovinkaa hyvin. Suurimman osan ajasta et ole ole edes tietoinen, että ne ovat olemassa. Eli yrittää sulkea joku, jota et edes näe, kuule tai ymmärrä mitä yrität selittää on totaalista ajanhukkaa. Oikeastaan se vain pahentaa tilannettasi. 

Sinun lisko- ja nisäkäsaivosi suurimmassa osassa tapauksissa ohittavat ajatteluaivosi. Jos tämä ei olisi totta, sitten voisit lopettaa ahdistuksesi nappia painamalla. Mutta et voi. Ainoa asia mitä voit tehdä on vähentää vastaustasi näihin ärsykkeisiin ja ajan mittaan tämä kouluttaa muita aivojen osiasi.

Tämä voi olla hiema vaikea ymmärtää, mutta tässä hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan:

Kolmen eri aivojenosien dialogi:

Liskoaivot – “ Minun on parasta olla varuillani. Täällä on joku pahasti vialla. Miksi koen ahdistusta? Minun täytyy paeta, tämä tuntuu epämukavalta. Vatsaani sattuu. Paras laukaista hälytin"  Lähettää viestin tunneavioille 

Tunneaivot – ”Miksi en tunne mitään (rakkautta)? Mistä tuo ahdistus tulee?" - lähettää viestin ajatteluaivoille.

Ajatteluaivot – ” Hmm, parisuhteessani täytyy olla joku vika, koska en tunne rakkautta tai rakastumista.  - Lähettää viestin liskoaivoille 

Huomaatko tämän noidankehän? Kaikkein paras tietoisen läsnäolon vastaus tähän olisi:

Ajatteluaivot - ” Tämä on kokemukseni tällä hetkellä. Se vain on.”- Lähettää viestin liskoaivoille.

Tämä viimeisin vastaus ei vaadi minkäänlaista ylianalysointia ( joka ruokkii lisko- ja nisäkäsaivoja) vakuuttelua tai ymmärrystä. Käytännössä tarkoitus on saada se osa aivoistamme jota emme voi kontrolloida olemaan vähemmän ahdistunut ja hälyttää laukaisimen joka kerta. 

Hyvä uutinen on, että tämä toimii! Huono uutinen on, että tämä vie aikaa. Sinun täytyy mennä sama prosessi läpi useita kertoja, että voit alkaa nändä parannusta.

p.s. tässä hyvä linkki aiheesta englanniksi:

 http://copingskills4kids.net/Emotional_Coping_Brain.html

Kuinka pitkäÄn kestää parantua rocd:sta?

On mahdotonta arvioida, kunka kauan kestää parantua rocd:sta tai ainakin saada oireet helpottumaan.  Jollekin se kestää 6 kk, vuosi tai koko elämä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Millä on väliä, on se että opimme elämään rocd:n kanssa ja että opimme nauttimaan parsiuhteestamme. 

Sitten, tärkeä kysymys kuuluu "mitä minun täytyy tehdä voidakseni nauttia parisuhteestani kunnolla?" Minun kokemuksestani on olemassa kolme erilaista strategiaa, jotka voimme adaptoida rocd:ssa . Tällä tarkoitan ahdistuksen lieventymistä ja rocd-oireiden parannusta.

Lyhytaikaiset ratkaisut ( etsien välitöntä helpotusta

• Juosta pakoon ja vältellä
• Ajatusten pois työntämistä ( ei suositella ptikäaikaisesti) 
• Huoliaika (ei suositella pitkäaikaisesti)
• Huomio muualle
• Hengitysharjoitukset

Vähän pidemmät ratkaisut ( Etsien parempaa ymmärrystä rocd:sta ja ajatteluprosessista)

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)
• Hyväksymisterapia (ACT)
• Lääkehoito ahdistukseen ja masennukseen

Pitkäaikaset ratkaisut (siedätyshoito)

• Altistusterapia
• Tietoisen läsnäolo (Mindfulness)